Askolan murre

Askolan murre kuuluu kaakkoishämäläismurteiden Porvoon alaryhmään. D-kirjain sanotaan reilusti ärränä. Diftongit avartuvat ie muuttuu ia:ksi (hiataa), uo muuttuu ua:ksi (tuatii) , yö muuttuu yä:ksi (jouluyä). Varsinkin konsonanteissa k, p, t ja s esiintyy lievää geminaatiota eli kahdentumista: ap(p)uu, kert(t)aa). Monet sanat ovat vääntyneet ruotsin kielestä, mutta on paljon sanoja, jotka tunnetaan vain lähialueilla. Tässä muutamia esimerkkejä Askolan murteesta. Nämä kun hallitset, niin keskustelu sujuu kanta-asukkaidenkin kanssa.

 

alhana = alhaalla korsteeni = savupiippu
askare = työ kreta = kerma
bruukata = olla tapana krenkku = palli, jakkara
flikka = tyttö kukkuvalkee = kokko
hantuuki = pyyheliina kylpöä = saunoa
hereesti = nopeasti käskeä = kutsua
häjjystee = paljon likellä = lähellä
järin = kovin loora = laatikko
kahveli = haarukka luska = lusikka
kesseli = kori makryyniloora = makaronilaatikko
kohtsillään = kohta mettä = metsä
konu = kummallinen miä = minä
koree = kaunis nuukaa = tarkkaan
omitto = navetta tellätä = laittaa
pensee = haalea tiinu = saavi
perin = erittäin tryykätä = silittää
perinkonu = erittäin kummallinen tykönä = luona
permanto = lattia valkee = tuli
piisata = riittää vartoa = odottaa
pijaa = äkkiä veitti = veitsi
porstua = eteinen veskuna = luumu
puari = kauppa ylhänä = ylhäällä
riaska = hiivaleipä öylönä = eilen
ruma, rumasti = paljon
rumankoree = erittäin kaunis
siä = sinä
Kastakaa ny = ”olkaa hyvä ja ottakaa” (kahvipöydässä).
Onhaa perinkonuu kunon omitos noin rumasti rottii.
Miä täjryin tulla tiätä myären käijren
Voi häikäle = ”voi pahus”
Häijuu
Sataahaa hereestää

Mäntsälän murresanasto

 

Anna-Liisa Niemisen (os. Laurinmäki) kirjoittama kertomus Askolan murteella.

Tuomalan_tuvassa_new